Kevät on livahtanut jo pitkälle. Paljon on tapahtunut ja vähän olen siitä ehtinyt täällä kertomaan…
The spring has suddenly advanced a lot. And a lot has happened but so little I have written about here…
Moriz kävi hammaslääkärissä, koska sillä oli kaikkia kulmahampaita kaksin kappalein. Lääkäriin menon ja operaation välissä yksi oli kuitenkin ehtinyt kadota jonnekin, kun ylimääräisiä lopulta poistettiin vain kolme – ja siinä sivussa pari poskihammasta jotka jo olivat yhtä kuin irti.
Mortin toipuessa nukutuksesta Pepe oli hyvin huolissaan kaverista ja ihmetteli, kun ei duracell leiki vaikka mitä tekisi. Seuraavana päivänä akut olivat taas paremmassa kuin täydessä terässä ja Pepe näytti toivovan Morizille uutta rauhoituspiikkiä… Hammasoperaatiosta siis selvittiin. Moriz toipui hyvin ja nautti kolmen päivän herkkuruokakuurista – vain pehmeää ruokaa tikkien takia – eikä edes huomannut menettäneensä mitään.
Moriz went to the dentist, because he had doubles for each canine tooth. Between going to the doctor and the operation itself one had disappeared somewhere, because the doc eventually only removed three of them – alont with two molar teeth that were as good as gone already.
While Mortti was recovering from the anaesthesia Pepe was very concerned over his buddy and wondered why the duracell won’t play no matter what he tried. The next day his batteries were charged again – more than full – and Pepe seemed to wish that someone gave him another dose of sedative… So we survived the tooth operation. Moriz recovered very well and enjoyed his three days of delicacy diet – only soft food was allowed because of the stiches – and he didn’t even notice having lost something.
Sitten Pepe alkoi pärskiä. Sillä oli niin kova nuha, että öisin se ei saanut nukuttua. Välillä se aivasti niin että iso räkäkupla pursusi nenästä ja usein sen piti hengittää suun kautta kun ei nenästä kulkenut mitään. Yritettiin höyryhengittää vedenkeittimen päällä ja kuumassa suihkussakin, mutta eipä siitä juuri apua ollut. Päivät se kulki häntä roikkuen ja korvat lurpallaan. Sitten alkoi yskä! Voi koira parka.
Käytiin lääkärissä ja tuomio oli, että todennäköisesti kennelyskä – paranee itsestään parissa viikossa. Yskänlääkettä voi antaa. Annettiin sinä iltana ohjeen mukaan – Pepe reagoi kuin Aku Ankka chilipippurin syötyään! Pepe päätti varmaan ihan sen kokemuksen takia parantua juuri tasan sillä hetkellä!
Moriz ei onneksi saanut tartuntaa – yhtenä päivänä vähän pärski tavallista enemmän, mutta se oli siinä. Olinpa iloinen kun Pepe taas iltaisin kömpi sänkyyn ja minäkin sain nukkua viikon valvottujen öiden jälkeen!
Then Pepe started sneezing. He had such a horrible head cold that he couldn’t sleep at nights. Sometimes when he sneezed a big bubble of snot came out of his nose – and often he had to breathe through his mouth because nothing went through his nose. We tried breathing steam over a water cooker as well as in hot shower, but that didn’t really help at all. All day he went around with his tail ears down. And then he started the coughing! Oh that poor dog.
We went to the vet again. The verdict was that it was probably kennel cough – and that would go away in a couple of weeks. The vet said I could give Pepe cough medicine. We did that night, according to the instructions – and Pepe reacted the same way as Donald Duck does when he eats hot chili pepper! I’m sure that awful experience made him decide to get well again right that moment!
Luckily Moriz didn’t catch it. One day he was sneezing a bit more than usually, but that was it. Boy was I happy when Pepe crawled into bed again in the evenings and I got to actually sleep after staying up for a week!
