Pepelandia

***

Bulla on jo puolivuotias! 26-viikkoisjuhlansa kunniaksi se päätti mässäillä kavereiden kuivamuonalla oikein urakalla. Tuloksena oli pulleavatsainen ja pahoinvoiva bulla ja eläinlääkärin määräämä häkkituomio että kaveri saatiin pysymään levossa kunnes ylimääräinen murkina laskeutuisi.

The bun is already six months old! To honour his 26 weeks he decided to feast on his buddies’ doggy food. As a result we had a round-bellied and nauseous frenchie. According to the vet’s order he was confined to the cage to keep him calm until the excess food would settle.

***

Elämä Pepelandiassa on jotakuinkin asettunut uomiinsa uuden tulokkaan saapumisen jäljiltä. Tyson on kasvanut kovasti: Tullessaan se melkein mahtui juoksemaan Morizin vatsan alta mutta nyt se on lähes yhtä korkea ja kolme kiloa painavampi kuin kaverinsa. Morizin pentuvillapaita ei enää mene pään yli ja ompelemani fleece-takkikin jäi jo lyhyeksi. Lätäköitä ei juurikaan enää tule lattioille vaan poju osaa hienosti jo pyytää ulos.
Life in Pepelandia has pretty much calmed down since the arrival of the new resident. Tyson has grown a lot: When he came he was almost small enough to run under Moriz’ stomach but now he’s almost as high and three kilos heavier than his friends. Tyson’s head doesn’t fit through Moriz’ old puppy sweater anymore and the fleece coat I sew is also too short already. Usually we don’t get puddles on the floor anymore but the kid knows how to ask to be let out.

Griffoneiden ja bullan yhteiselon alku ei ole sujunut ongelmitta. Yhteen on otettu monta kertaa: Erityisesti Pepen kanssa syntyy herkästi tappeluita, mutta myös Moriz on oppinut pitämään puolensa – tulisesti. Reikiä on välillä tullut sinne ja tänne, enimmäkseen Tysonin ruttuiseen naamaan, mutta kerran jouduttiin Pepen tassu paketoimaan Tysonin hampaiden jäljiltä. Ja isikin käväisi eräänä lauantai-iltana päivystyksessä hakemassa jäykkäkouristusrokotuksen…
The co-existence between the griffons and the frenchie hasn’t started without problems. There have been several confrontations: Tyson easily fights especially with Pepe but also Moriz has learned to stand his ground – ardently. Holes have appeared randomly, mostly on Tyson’s wrinkly face but once we had to bandage Pepe’s paw after some treatment by Tyson’s teeth. And one Saturday evening daddy paid a visit to the ER to get a tetanus vaccination…

Yhä useammin kuitenkin jo osataan elää rauhassa. Ruokakuppijärjestys toimii jo erinomaisesti ja jopa luita osataan joskus syödä tappelematta. Joskus jopa nukutaan kaikki yhdessä sohvalla – tosin Pepe haluaa aina hajuraon bullan kanssa.
However, more and more frequently the three pooches can live in peace. The food bowl order functions perfectly already and even bone eating happens without fighting at times. Sometimes they even sleep together on the sofa, all three – however Pepe wants to keep a convenience gap between himself and the bun.

Leikkimiseen Tysonilla riittää loputtomasti energiaa…
Tyson has endless amounts of energy for playing…

…mutta on se jo oppinut rentoutumaankin.
…but he has learned to relax, too.

Vuodenvaihde meni ilman ongelmia. Bullamaiseen tapaansa Tyson ei edes tajunnut että jotain erikoista oli meneillään. Pihatulet oli jänniä ja jokaista vuoronperään piti käydä ihmettelemässä ja tutkia kuinka ne lepattivat kun niihin hönkäisi.
The turn of the year went without problems. In his bun-like style Tyson didn’t even realize that something unusual was in the air. The big lights on the yard were interesting and he went to wonder one after another and study how a big breath made the flame flutter.

***

Kaksi viikkoa sitten Pepelandiaan muutti uusi asukas. Uusia kämppäkavereita ihmeteltiin puolin ja toisin: Hännätön ruttunaama pystykorvineen ihmetteli kovasti luppakorvaisia häntäveikkoja jotka puolestaan loivat epäluuloisia katseita pieneen tuhisijaan joka ei edes ymmärtänyt ujostella.
Two weeks ago Pepelandia got a new resident. New roommates marvelled each other both ways: The tail-less wrinklyface with his pointy ears wondered who were the lop-eared guys with tails who in turn looked with suspicion at the small snuffler who didn’t even understand to be shy.

Viimeinen pisara rihveleiden mielestä oli se että tuo otus tuli sisään asti ja asettui taloksi! Ruoka-aikaan se päättäväisesti ärisemällä valloitti ruokakupin toisensa jälkeen ja luovutti vasta kun Pomo puuttui asioihin… Illalla onneksi helpotti kun tunkeilija ei päässytkään sänkyyn vaan joutui nukkumaan lattialla koiranpedissä.
The griffons thought that the cherry on top was that the creature actually came inside and made himself at home! At meal-time he determinedly concuered one food bowl after another and didn’t give in until the Boss stepped in… In the evening it was a relief that the intruder wasn’t allowed into the bed but had to sleep on the floor in a doggy bed.

***

Alkujärkytysten jälkeen elämä on alkanut asettua uomiinsa: Rihvelit ovat alistuneet kohtaloonsa ja taitavat viimein uskoa että bulla on tullut jäädäkseen. Bulla on oppinut osittain alistumaan pentumaisesti ja varookin vähän, erityisesti Pepeä. Kuitenkin ruokakupilla tapellaan edelleen – merkkinä siitä Morizilla on reikä poskinahassa – ja pihallakin saattaa tulla riita vaikkapa kepistä. Joten ruokailu tapahtuu eri huoneissa.
Since the initial shock life has started to settle: The griffons have acquiesced to their fate and seem to finally beliefe that the frenchie is staying. The frenchie has partially learned to surrender like puppies do and is even somewhat cautious, especially of Pepe. However, the food bowl still causes fights – as a proof of that Moriz has a hole at his cheek – and even on the yard they may argue e.g. over a stick. So they eat their meals in different rooms.

Vastoin kaikkia odotuksia Pepe on edelleen se joka ei oikein ole löytänyt yhteistä säveltä Tysonin kanssa kun taas arka Moriz sujuvasti komentaa pentua ja saa loputtomasti liikuntaa painiessaan sen kanssa. Suurta huvia ovat myös myöhäisillan kilpajuoksut ympäri olohuonetta.
Against all expectations Pepe is the one who still isn’t really getting along with Tyson, whereas timid Moriz corrects the puppy in a natural way and gets loads of excercise by endlessly wrestling with him. Great fun comes also from the late night race around the living room.

Tysonin oman sivun löydät täältä: da Tyson
Tyson’s own page is here: da Tyson

***
Moriz täytti eilen 3 vuotta. Synttärikuva tuli otettua vasta tänään…

Moriz’ 3rd birthday was yesterday. It took me until today to take his birthday photo…

***

Viime postin jälkeen on taas vierähtänyt monta kuukautta. Kesä on ollut pitkä ja aurinkoinen ja kuuma. Jopa griffoni on hakenut varjopaikkaa ja viilennystä betonirapusta. Kuumuudesta huolimatta vauhtiakin on löytynyt – ja uusi urheilulaji: Agility. Vanhempi tyttäreni (13 v.) halusi aloittaa agilityn Pepen kanssa. Mortti lähti harjoituksiin mukaan katsomaan onko siellä pelottavaa ja pystyykö se keskittymään mihinkään vieraiden koirien keskellä. Yllättäen Mortti olikin niin rohkea että liittyi saman tien mukaan kurssilaisiin! (Tämän postin agilitykuvat on ottanut nuorempi tyttäreni, 9v.)

Several months have gone since the last post. The summer has been long and sunny and hot. Even the griffons have looked for shadows and cooling against the concrete step. Despite the heat there have also been moments of speed – and we’ve even found a new sport: Agility. My older daughter (13 years old) wanted to start agility with Pepe. Mortti came with us to the practise to see if it’s a scary place or not and wether he can concentrate on anything in the middle of all the strange dogs. Surprisingly he was so brave that he joined the course too! (The agility photos in this post have been taken by my younger daughter, 9 years old.)

Alla Moriz
Below Moriz

Sitten Pepen vuoro…
Then Pepe’s turn…

Harjoitusten jälkeen juostiin kilpaa pellolla
Racing on the field after the practise

Moriz Pepen “vetokoukussa” :D
Moriz on Pepe’s “tow bar” :D

***

Vihdoinkin kova talvi on hellittänyt otteensa. Aurinko paistaa taas lämpimästi ja griffonikin tarkenee ulkona ilman villapaitaa!
Finally the hard winter has given up. The sun shines warmly again and even a griffon can be outside without a wooly sweater!

Talvella aika tuli pitkäksi kun kökötettiin vain sisällä. Mutta sitten löytyi lelu jota Pepe rakastaa – se kun antaa RUOKAA!
In the winter it was difficult to spend all the time just  squating inside. But then we found a toy that Pepe loves – after all it gives out FOOD!

.

Moriz ei välittänyt moisesta vekottimesta. Ihan tylsä vehje!
Moriz didn’t care for the stupid toy. A totally boring gadget!

Mutta isoveikkaa on kiva körmyyttää. Ja jos se vaan leikkii lelullaan niin siihenkin löytyy konstit: Istutaan päälle ja johan lelut unohtuu! Sitten vaan kinttuun kiinni :)
But tormenting big bro is fun. And if he just keeps playing with his toy there’s a way: Just sit on him and he’ll forget the toys right away! Then just grab his leg :)

.

Pihalla kävi vieraita. Moriz ei uskaltautunut mukaan mutta Pepen piti puolustaa reviiriä. Mokoma tunkeilija…
There was a visitor on the yard. Moriz was too afraid to join the party but Pepe needed to defend the territory…

.

***

Pepe täytti tänään neljä vuotta. Tässä on Pepen synttäriposeeraus.
Today is Pepe’s 4th birthday. Here’s his birthday pose.

Tänä vuonna ehdittiin jo eläinlääkäriinkin pari kertaa. Pepe kävi tutkituttamassa hampaansa kun oli alkanut kuolaamaan. Hammaskiven sijaan suusta löytyi suuret tulehtuneet nielurisat jotka ainakin tässä vaiheessa hoidettiin antibiooteilla.
During the start of the year we’ve already paid a couple of visits to the vet. Pepe went to get his teeth checked because he had started drooling. However, instead of tartar the vet found big, inflamed tonsils which at this point were treated with antibiotics.

Moriz vuorostaan kävi vihdoinkin hankkiutumassa eroon vatsaontelon uumenissa piilottelevasta kiveksestään. Pari tuntia kotiintulon jälkeen haava alkoikin vuotaa ja menimme saman tien takaisin… Muutama päivä myöhemmin kivespussi oli turvoksissa kuin ilmapallo ja kuumottikin vähäsen – taas lääkärille, tällä kertaa kotiin tultiin antibioottien kera. Nyt Mortti on kuitenkin taas jo elämänsä kunnossa, lukuunottamatta karvatonta vatsanahkaa. Uuno Turhapuro -paita oli kylläkin tyylikäs!
Moriz went finally in to have the hidden testicle removed. A couple of hours after returning home the would started bleeding so back we went… A few days later the scrotum got all swollen like a balloon and a bit warm too – so back to the vet, this time we came home with antibiotics. By now Moriz is all normal again, except for the hairless tummy. But the Uuno Turhapuro -shirt was really stylish!

Jouluksi pojat saivan Dog Domino -pelin josta tykkäävät kovasti, varsinkin Pepe. Tässä Pepe näyttää mallia kuinka sitä pelataan!
For Christmas the boys got a Dog Domino -game. They really like it a lot, especially Pepe. Here he shows you how to play!

***

Uskomatonta – viimevuotisen kinkunpaiston jälkeen vain yksi posti ja taas on joulu ohi! Aika todella kuluu nopeasti… Hyvityksenä laiskottelustani postaan nyt pienen kuvakavalkadin Pepelandian rihveleiden loppuvuodesta. (suurempiin kuviin pääsee pikkukuvaa klikkaamalla)
I can’t believe this – only one post after baking the ham last year and again the Christmas is over! The time really flies… As a compensation of my laziness I’m now posting a small photos cavalcade of the last part of Pepelandia’s rifflers’ year. (you get bigger photos by clicking the small ones)

Syksyn ulkoilureissulla – villapaidat päällä. Hei! Saalista näkyvissä…
An outing in the autumn – wearing the sweaters. Hey — prey at sight!

Minäminäminä, minä eka!
MeMeMe, me first!

P: “Tylsimys – mä en puhu sulle!” M: “Mitähäh – kuka puhuu?”
P: “You bore – I’m not talkin’ to ya!” M: “what?- Who’s talkin’?”

Sitten… pihalla alkoi mellastaa Siili-Spiky! Siitäkin huolimatta että Suuri Metsästäjä kavereineen haukkui sen pataluhaksi joka kerta ulos mennessään. Sitten kerran emäntä kehtasi lukita Suuren Metsästäjän kavereineen sisälle – itse meni kameran kanssa seurustelemaan Spikyn kanssa! “Täällä jossain se oli, mä kyllä haistan sen…!”
Then… Spiky the hedgehog started to riot about in the yard! Despite The Great Hunter and his friend barked the living daylights out of him every time they went outside. Then once mom had the nerve to lock The Great Hunter and his friend inside and go outside with her camera to hobnob with Spiky! “He was here somewhere, I am smelling him…!

Sitten rihvelinnaamoja, lensbabyn läpi kuvattuna.
Then a pair of riffler faces, photographed through a lensbaby.

Ja taas tuli joulu. Pepe otti kirjaimellisesti lasten uuden lauluväännöksen: “Ei itkeä saa, ei meluta saa, tonttu voi tulla tappelemaan!”
Then there was Christmas again. Pepe took literally the kids’ new contortion of a Christmas carol: “You better watch out,
you better not cry, better not pout, I’m telling you why: Santa Claus is coming to fight!”

Moriz oli sitä mieltä että lahjojen paketointi oli vain ja ainoastaan tylsää ja väsyttävää.
Moriz thought that gift wrapping was nothing but boring and tiring.

Mutta molemmat pojat tykkäsivät kovasti lampaantaljasta jonka tytöt raahasivat alakertaan. Moriz oli vain olevinaan kuin Pepen puruluu olisi ollut maailman tyhmin juttu…
But both boys really loved the sheepskin that the girls dragged downstairs. Moriz just pretended that Pepe’s chewing bone was the most boring thing in the world…

Kaikkea hyvää alkavalle vuodelle 2010!
Wishing you everything good for the New Year 2010!
Eija & Pepe & Moriz

***

Joulu meni, vuosi vaihtui. Pepe täytti helmikuussa kolme vuotta ja kuvia tuli otettua vasta huhtikuussa!
The Christmaswent by and the new year replaced the old one. Pepe’s third birthday was in February but nobody took any pictures until in April!

Kevät meni menojaan ja muuttui kesäksi. Pepelandia ei mennyt eikä tullut vaan pysyi visusti päivittämättä. Kesäkin hurahti ohi ja äkkiä olikin syksy. Mortti täytti kaksi vuotta! Kännykameralla tuli synttärin kunniaksi otettua räpsy – kaunis tai ei mutta kertoo erinomaisesti millainen Mortti on :D
The spring turned into summer. Pepelandia didn’t come or go but remained as it was – no updates. Even the summer went by and suddenly it was autumn. Mortti became two years old! To honour his birthday I managed to take a picture with my cell phone – beautiful or not but it describes Mortti’s character perfectly :D

***

Ihana tuoksu…
What a wonderful smell…

No mikä maksaa? Eikös se jo tule sieltä ulos? Tahtoo kinkkua!
What’s taking so long? Isn’t it coming out of there already? Me wants ham now!

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Merry Christmas and Happy New Year!